************
Poika ja tyttö kävelivät metsässä, niin kuin poika ja tyttö
yleensä metsässä kävelevät. Linnutkin lauloivat, eikä vettä satanut. Polku
kiersi puita, halkoi aukioita, kulki puron yli. Poika olisi pitänyt tyttöä
kädestä, mutta eihän polulla mahtunut.
Kun he tulivat
kalliolle, he nousivat kallion päälle ja potkivat sammalta, hävyttömät.
Sammalen alta paljastui koukeroita. Tyttö puhdisti katajanoksalla tekstit ja
poika, neropatti, yritti lukea niitä. Vaan sehän oli jotain käsittämätöntä
mongerrusta. Lukematta jäi.
Menninkäinen
huokaisi helpotuksesta. Piruako nuo nurkissa pyörivät, olivat paljastaa
ikiaikojen salaisuudenkin, vanhan perimätiedon, jonka isovaari oli puhuvasta
näkölaatikosta oppinut.
Entä mikä viisaus
kivessä luki? No kerrotaan:
MINÄ
OLEN JO TULOSSA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti