Raapale - tasan sadan sanan pituinen kertomus - oli muotia aikanaan. Hauska niitä oli kirjoitella. Tämä ilmestyi Aikakoneen numerossa 4/1989. Raapale luettiin radion ykköskanavalla, ja esperantoksi se ilmestyi lehdessä Esperanta Finnlando. (Muutin alkuperäisen joulun syntymäpäiväksi.)
***********
Pellon reunassa seisoi punainen mökki. Sireenit kukkivat sen ovipielissä, ikkunasta katsoi ulos punainen pelakuu. Avonaisesta ovesta livahti pihalle harmaanvalkea kissa, ja sen perässä tulvi ulos keinutuolin natina.
"Yksi toisensa jälkeen lähtivät omille teilleen ja jättivät minut tänne", mummo ajatteli keinussa istuessaan. "Edes syntymäpäivänä eivät muista, vaikka lupasivat sanan laittaa, jolleivät itse ehtisi käymään. Tänne joudun yksin kuolemaan."
Ilta hämärtyi, sen verran kuin suomalainen kesäilta hämärtyy. Mutta äkkiä se kirkastui uudelleen, ja ulkoa alkoi kuulua voimakas moottorin ääni. "Muistivat kuitenkin", mummo ilahtui, kompuroi ulos ja nosti katseensa taivaalle.
Alus peitti jo koko pellon. Sen avatuista ikkunoista vilkutti mummolle sata vilkasta kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti