Kertomus julkaistu teoksessa Elävien ja kuolleitten Talvio, vuonna 1995. Lopun muutin sellaiseksi, kuin toimittaja HH 18 vuotta sitten toivoi. Herkät ja insinöörit hypätkööt yli
kursivoidun kohdan...
Paikat ovat todellisia, kaksi kertaa olen Kreetalla käynyt. Kaupunki on Hania.
*****************
1.
Meri keinui levottomana, ikään kuin jotenkin toistaitoisena, kun Peter käveli pitkin rantakatua. Aallot tyrskyivät kauempana valaannäköistä kalliota vasten, valkea vaahto kohosi edestä kuin valas olisi uinut kohti kaupungin vanhaa keskustaa. Muutama auringonvarjon rääpäle seisoi hietikolla, niiden vierellä ruostui lepotuoleja. Vaikka ne olisivat olleet ehjiä, Peter ei olisi suostunut istumaan niillä. Peter käveli rantaravintolaan, ei kuitenkaan ensimmäiseen eikä edes toiseen, vaan vasta kolmanteen.
Koska oli vielä ensimmäinen matkapäivä, Peter joi olutta. Tarjoilija toi pullon pöytään, avasi sen, sai maksun, kumarsi ja lähti pois. Peter maistoi lasistaan, odotti, minkälaisia mielikuvia maku toisi, mutta tulos oli laiha.
Hän oli yksin, fyysisesti yksin, omassa hotellihuoneessaan, matkaseurueesta hän ei tuntenut ketään, ei edes huonetoveriaan, eikä halunnut tutustua. Hyvä näin, yksin myös henkisesti.
Edessä velloi eräänlainen suojasatama, sen takana aallonmurtaja päättyi majakan torniin. Aallonmurtajaa pitkin käveli ihmisiä. Takana rapistuivat tiiliset ikivanhat rakennukset.
Rauniot, raunioituneet kaupungit, ennalleen rakentamattomat, tällaiset, joiden kivet liki hyppivät silmille. Mikä näissä raunioissa viehätti? Tämä oli toisenlaista seutua kuin jokin nuorempi paikkakunta, jokin, jossa lasi ja betoni loivat talojen ulkomuodon, tai joskus punaiseksi maalattu valkonurkkainen puu. Peter nojautui taaksepäin, katseli ympärilleen, antoi ajan ja oluen kulua rauhallisesti.
Hän pelkäsi humalan tuloa, parempi olisi mennä parvekkeelle ja juoda ilta siellä, olisi ainakin lähempänä vuodettaan silloin, kun uni tulisi, eikä esimerkiksi neljänkymmenen kilometrin päässä kävelemässä ilman rahaa ja tavaroita, niin kuin hän kerran nuorempana oli ollut. Kaksikymmentä kilometriä hän oli kävellyt, ja sitten noussut taksiin, selittänyt tälle, että rahat olivat hotellihuoneessa, ja kuljettaja oli kuljettanut hänet hotellille ja odottanut ulkona, kun Peter haki rahat ja maksoi, hyvän juomarahan kera.
Naisia kulki ohitse tasaisena virtana. Päivä ei ollut niin kuuma, että nuo olennot olisivat olleet kevytmielisesti pukeutuneita, lisäksi tuuli niin paljon, ettei juuri kukaan pitänyt hametta, jonka helmat olisivat voineet lähteä purjeena nousemaan. Peter nosti olutlasia, joi, tunsi kuplivan kaasun nousevan nenäänsä ja pyyhkäisi kädensyrjällään nenänvartta. Olut loppui. Naiset kulkivat ohi. Hän oli viidenkymmenen, epäsiisti vaikkakin puhdas, ei häntä kukaan katsonut, kenenkään silmät eivät pysähtyneet häneen, eivät isommalti koskaan olleetkaan.
Enää hän ei luullut olevansa mitään. Hänet täytti synkkä rauha. Kunnianhimo oli kaikonnut, seksuaalinen kiinnostus laimentunut kliiniselle asteelle, hellyys ja sääli ankkuroituneet kiinni omaan perheeseen. Ei niitäkään tunteita enää ulkopuolelle riittänyt. Viisi vuotta sitten hän oli lopettanut Unicefin avustamisen, koska oli yhtäkkiä ollut tajuavinaan, että nekin rahat menivät kansainväliseen asekauppaan, kukoistavimpaan elinkeinoon, jonka maailma tarjosi. Sillä sotijoiden ei tarvinnut ajatella siviilejään, vaan nuo ostivat järeämpiä tappokaluja ja ajattelivat, että hölmöt hyväsydämiset humanistit pitivät kyllä huolen heitteille jätetystä kotiväestä.
Kyynikko, se hän oli, myönsi olevansa, ja oli jopa mielestään oikeassa. Hän nousi, heilautti kättään kiitokseksi tarjoilijalle ja lähti kävelemään hotellilleen.
2.
Kun Eine katseli, kuinka Marjatta purki tavaroitaan kaappiin, hänen teki mieli usein puuttua asiaan, ja pari kertaa hän niin tekikin.
- Älä laita hameita noin, ne rypistyvät. Ja jos pistät pikkuhousut puseroiden alle, niin sinun pitää sotkea puseropino aina, kun otat housut.
Marjatta oli tottunut, tietenkin, sisarensa huolenpitoon, eikä hän kummemmin siitä edes piitannut. Mutta Eine teki parhaansa. Hänelle varattuihin kaappeihin ja laatikoihin hän järjesteli vaatekappaleet, hygienianhoitotarvikkeet sekä muun vastaavan moitteettomaan järjestykseen. Kesken järjestelyn Marjatta otti laukustaan mesimarjalikööripullon ja sanoi, että eiköhän oteta ryypyt välillä, johon Eine hieman paheksuvallakin äänellä totesi, ettei hän ainakaan ota mitään, ennen kuin tavarat ovat järjestyksessä. Marjatta naurahti, mokomakin, otti baarikeittiön kaapista itselleen pienen lasin, avasi korkin ja kaatoi punaista likööriä. Se kädessään hän kulki Einen ohitse parvekkeelle, ulos tuuleen.
- Merellä on melkoiset laineet, hän sanoi Einelle, joka ei vastannut vaan työnsi tyhjää laukkua ylähyllylle pois silmistä. Viereiselle parvekkeelle tuli vanhemmanpuoleinen mies, lasi kädessä hänelläkin. Mies sanoi päivää ja kohotti ryyppyään, Marjatta vastasi ja kohotti myös, ja vaihdettiin siinä muutama yhdentekevä huomautuskin. Eine tuli Marjatan takaa parvekkeelle, tervehti hänkin.
- Anna minä otan siitä sinun lasista, Eine sanoi.
- On siellä sinulle enemmänkin, Marjatta sanoi.
- Riittää minulle, kun saan kerran hörpätä, Eine sanoi ja otti suullisen, ja kuten tavallista, hänen piti irvistää, vaikka ei juuri irvistyttänytkään.
- Kun on saatu paikat kuntoon, lähdetään rannalle kävelemään, Eine sanoi. - Pannaan vähän kevyempää päälle, ja aurinkorasvaa ja hatut.
- Ja evääksi pullo kassiin, Marjatta sanoi, ja päätti, että kyllä hän todella ottaisi. Kyllä Einekin muutaman ryypyn nauttii, kunhan alkuun pääsee.
Eine nosti Marjatan tyhjän laukun oman laukkunsa vierelle ylähyllylle, ja sitten he vaihtoivat ylleen shortsit ja t-paidat, kevyet sukat ja urheilukengät. Marjatta jätti rintaliivit sängyn päälle, Eine piti omansa, vaikka ei niinkään olisi niitä tarvinnut. Rappusilla heitä vastaan iski ensin tuuli ja sitten lämpö, sellainen, jonka Suomessa tapaa vain muutamana harvana päivänä, ja silloinkin jäkäläkallion kupeella auringon lämmitettyä kiveä jo monta päivää. - Kuule, Eine, nyt meillä on kesä uudestaan, Marjatta sanoi, eikä Eine pistänyt vastaan.
Hietikolla he olivat kävelleet vain muutaman askelen, kun kengät olivat jo täynnä hiekkaa. He pysähtyivät riisumaan kenkänsä ja sukkansa, pistivät ne Einen tarkoitusta varten mukaan ottamiin muovipusseihin, ja kävivät pistämässä jalkansa nilkkoja myöten veteen. Seuraava laine kävi jo polvissa asti, ja he näkivät parhaimmaksi palata kuivalle maalle, aaltojen ulottumattomiin.
- Kävellään tuonne hiekan yli, Marjatta sanoi ja juoksi vähän. Eine tuli perässä, nopein askelin, kiikutti muovikassiaan puolelta toiselle. Hietikon takana oli pieni kallio. Marjatta kiipesi kivelle, aukaisi laukkunsa ja kaatoi kertakäyttömukiin likööriä, tarjosi sitä Einelle.
- Otan minä, ettet sinä juo liikaa, Eine sanoi ja otti. Marjatta tyhjensi lasin, kehui laveasanaisesti makua ja näytti tyytyväiseltä. Eine istui kivellä ja levitti aurinkovoidetta kasvoilleen, hartioilleen, käsivarsilleen ja jaloilleen, antoi voideputkilon Marjatalle ja käsi tämänkin voidella itsensä. Marjatta teki niin, Eine korjasi muutaman laikkupaikan Marjatan naamalla, ja sitten he vain istuivat hetken ja juorusivat naisesta, joka oli töissä samalla työpaikalla kuin Eine, ja jonka miehen Marjatta tunsi. Hyvä heidän oli siinä istua aikansa, ja sitten Eine sanoi:
- Jos jonkun miehen taas isket, niin käytät kanssa ehkäisyvälinettä.
- Joo joo, samat sanat.
- Minä en aio ruveta miesten kanssa tekemisiin, tiedä mitä tauteja niissä on.
- No ei ulkomaalaisten, vaan olisi pari suomalaista ukonturjaketta, voisi niitten kanssa seuraa pitää, vaikka vain jutella ja käydä syömässä.
Eine hymyili, viittasi kädellään väheksyvästi ja suostui ottamaan vielä suullisen likööriä.
3.
Meri nosti laineita kerta kerran jälkeen lähemmäs pyyhettä, jolla Seppo makasi, makasi lähinnä sen takia että oli Etelässä, ja Etelässä pitää maata hietikolla pyyheliinan päällä. Sitä paitsi hän oli saanut kotoaan tietynlaiset evästykset, mitä sopi tehdä ja mitä ei. Makailet rannalla etkä ryyppää etkä sekaannu naisiin. Vaikka Sepolla ei ollut aikomustakaan pitemmän päälle noudattaa näitä ohjeita, hän kuitenkin nyt makasi tässä, eikä hänen laukussaan ollut edes eväspulloa.
Huonekaverissa ei ollut kehumista, taisi olla melkoinen örvelö, heti pullo esille kun huoneeseen tuli, vaikka ei kyseessä ollutkaan mikään ouzoa kummempi. Oma mukikin sillä oli ollut, valkea muovimuki, siihen se oli hakenut vettä vessasta ja kaatanut valkeaksi muuttavaa ouzoa sekaan. Hänellekin oli tarjonnut, hän oli hakenut vessasta lasin ja ottanut ryypyn, sitten vielä pudottanut lasin lattialle, vaikkei ollut minkäänlaisessa humalassa. Hän siivosi jälkensä ja haki toisen lasin. Kun ryypyt oli juotu, hän oli pyytänyt kohteliaasti miestä - Peter nimeltään - rannalle, mutta tämä oli kieltäytynyt sanoen, ettei koskaan makaile hietikolla. Seppo oli jopa sanonut, että rannalta saattaisi löytää naiset, mutta siihen tuo oli sanonut, ettei hänellä ollut tapana harrastaa naisseikkailuja etelänmatkoillaan. Lisäksi Seppoa oli inhottanut miehen savolaismainen tokaisu, jonka tämä oli päästänyt suustaan jo kolmekin kertaa:
- Haetanneeko tuo mittään...
Kun seuraava laine kasteli Sepon varpaat, hän nosti pyyhkeensä, pudisteli siitä hiekat ja siirtyi lähimpään rantabaariin juomaan oluet. Vieressä puhuttiin suomea, nainen oli jo melkoisessa humalassa. Mies oli selvempi, mutta ei millään lailla puuttunut vaimonsa temppuihin, tämä roikkui tarjoilijapojan kaulassa ja höpötti pojalle muutamaa osaamansa kreikan sanaa, joista kalimera oli ainoa, jonka Seppo oli ennen kuullut. Seppo puhui englantia tarjoilijalle ja oli iloinen, etteivät suomalaiset tunnistaneet häntä, vaikka asuivat samassa hotellissa. Seppo muisti heidät tuloaulasta, eivätkä he sielläkään olleet selvin päin olleet.
Juotuaan kaksi olutta Seppo lähti hotellille, hänestä vaikutti siltä, ettei tästä matkasta kovin kaksinen tulisi. Hänen pitäisi lähteä illalla discoon ja yrittää sieltä naista itselleen. Parasta olisi, kun löytäisi rouvashenkilön, joka viettäisi viikon täällä, kotimaalla ei ollut niin väliä, kunhan olisi terve ja suostuisi intiimielämään. Hotellilla heidän huoneensa avain oli poissa lokerostaan, joten Peter oli sisällä. Aikoiko tämä istua koko lomansa parvekkeella ryyppäämässä? Saisiko tuolta edes yöllä nukuttua, vai heiluisiko tuo ympärillä höpöttämässä, oksentelemassa, ties vaikka viereen pyrkimässä, kun ei kerran naisseuraa kaivannut. Sillä ei muuten ollut sormusta, Seppo muisti, vaikka ei hänkään ollut enää sormusta pitänyt kymmeneen vuoteen.
Seppo koputti ovelle, vähän ajan kuluttua ovi raottui, Peter laski hänet sisälle. Seppo ehdotti, että he lähtisivät käymään vanhassa kaupungissa, kahden kilometrin päässä. Peter lupasi. hän oli suurin piirtein selvin päin. Peter pyysi kuitenkin Seppoa ensin parvekkeelle, he joisivat oluet ja lähtisivät sitten. Seppo otti oluen, aukaisi sen ja istahti kapeahkon parvekkeen toiseen tuoliin. He joivat toisenkin oluen ja keskustelivat kirjasta, jota Peter oli ollut lukemassa. Seppo ei kovinkaan paljon kirjoja lukenut, joten hän vaihtoi keskustelunaihetta. Muutamin sanoin he kuvasivat tähänastisia matkojaan Kreikkaan ja Espanjaan. Seppo oli matkustellut paljon laajemminkin, vaikka etupäässä työasioissa. Peter kysyi Sepolta, miksi tämä vietti lomansa matkustamalla, eikö tämä saanut tarpeekseen työmatkoista. Seppo selitti, kuinka kyseessä on täysin toisenlainen elämäntapa, kun voi olla vapaasti pienessä humalassa eikä koko ajan valppaana asiakkaiden takia.
He lähtivät kävelemään vierekkäin katua, Peter jo toisen kerran samana päivänä. Vanhassa kaupungissa he istahtivat rantaravintolan pehmustetuille tuoleille ja tilasivat oluet. Piankin he keskustelivat naisista, naisista yleensä ja erityisesti niistä, jotka kävelivät ohitse. Seppo sanoi lähtevänsä illalla katsomaan yöelämää johon Peter, paremmin ohjelmaan tutustuneena, kehotti tätä menemään matkatoimiston järjestämään kreetalaiseen iltaan, josta Seppo voisi hyvinkin iskeä itselleen puhdashenkisen ja terveen suomalaisen kotirouvan. Seppo innostui asiasta ja kehotti monisanaisesti Peteriä tulemaan myöskin, mutta Peter ei luvannut. Hän arveli olevansa näin ensimmäisenä iltana piankin niin humalassa, ettei hänestä olisi tulijaksi, eikä hän muutenkaan halunnut ottaa osaa yhteisretkiin ja tilaisuuksiin hössöttävien suomalaisten kanssa.
- Voidaan mennä pienemmällä porukalla vaikka taksilla Knossokseen joskus myöhemmin.
Kun Seppo ei tiennyt, mikä Knossos oli, Peter selitti asian hänelle, samoin sen, että hänen vaimonsa oli suorastaan käskenyt häntä käymään mainitussa paikassa.
- Otamme kaksi naista taksiin maksamaan puolet kuluista, Seppo sanoi ja nosti kättään pojalle, jolla oli mustat housut ja valkoinen paita. Oli tällä tummat silmätkin, mutta niitä kumpikaan miehistä ei katsellut. He tilasivat ouzot ja huomasivat yllättäen, että viihtyivät yhdessä, jutut kevenivät, he huomasivat nauravansa pian vähästäkin, ja ouzon jälkeen he kävelivät muutaman korttelin verran sisemmäs vanhaan kaupunkiin, istahtivat ruokapaikan näköisen ravintolan pöytään ja söivät stifadot. Ruoan kanssa he joivat olutta ja jälkiruoaksi irish coffeet, ja olikin jo aika lähteä hotellihuoneelle, josta Seppo myöhemmin jatkaisi remuamaan ja Peter lukisi kirjaansa ja joisi ouzoa täydestä pullosta, jonka hän hankkisi lähikaupasta itselleen.
4.
Hotellille pystyi kävelemään vanhasta kaupungista suoraankin, ilman rantakierrosta. Seppo lähti ensimmäisenä, mennessään Seppo kertoi, että hänellä oli niin hyvä suuntavaisto, ettei hän koskaan eksynyt. Vanhan kaupungin kadut pienenivät, ja koska kello ei ollut vielä kovin paljon, he työntyivät sokkeloiselle kujalle, joka lähti nousemaan ylöspäin. Kujan varrella oli pari ravintolaa ja muutama pieni kauppa. Kun kuja kääntyi jyrkästi oikealle, jatkui polku eteenpäin ylös kukkulalle. Miehet jatkoivat polkua pitkin. Molemmin puolin oli pieniä laatikkomaisia rakennuksia, joissa tuntui asuvan ihmisiä. Jossain pihassa oli polkupyörä, jossain puutarhakalusto, ei sellainen kuin Suomessa vaan pari huteraa tuolia ja laho pöytä. Kun he tulivat huipulle, tie tuntui loppuvan pienen rapatun hökkelin pihaan. Vasemmalta johti silti tallattu polku mökin ympäri, ja kun he olivat kiertäneet mökin, he seisoivat kukkulalla ja katselivat alas satamaan, yli majakan kauas merelle, ja toisella puolella yli vanhan kaupungin. Tuuli heilutti heidän hiuksiaan, aurinko räjähti hetkiseksi paistamaan, ja samalla takana vuorilla musta pilvi iski salaman ja jyrinä tuli vyöryen rinnettä alas. Maassa kasvoi kurkunnäköisiä vihanneksia, villeinä, pienet vihreät hedelmät valmistautuivat sormenpään kokoisina keräämään itseensä lisää elinvoimaa. Kurkkujen takana kasvoi marjapensas, ja sen takana kyyhötti puinen vaja, liekö ollut joskus eläinsuoja, sikala tai kanala. Rikkaruohot tukkivat suojan, aikoihin siinä ei ollut eläintä pidetty.
Seppo otti muutaman valokuvan sekä merestä että kaupungista. He lähtivät pois samaa tietä, koska joka suuntaan muualle oli melkoinen, jopa hengenvaarallinen jyrkänne. Kun he tulivat hökkelin pihan eteen, rakennuksesta tuli ulos ensin kissa ja sitten iättömän vanha nainen. Seppo pysähtyi, kysyi saako kuvata. Nainen viittasi kädellään, ei hän ymmärtänyt, kasvoille levisi kuitenkin hymy, hammas näkyi, musta hame silisi, huivi kiertyi tiukemmalle. Seppo otti kuvan, työnsi käden taskuun ja kaivoi esille rahan, ojensi sen naiselle. Tämä tuli portille vastaan, otti rahan, kumarsi ja viittoi miehiä sisään. Katsahdettuaan toisiinsa Seppo ja Peter astuivat portista, nainen sulki sen heidän takanaan ja viittoili heitä ovesta rakennukseen.
Sisällä oli hämärää, valo tuli ovesta ja naapurihuoneen erittäin pienestä ikkunasta. Ovihuoneessa oli kaksi tuolia ja pöytä, viereisessä näkyi sänky ja eräänlainen kaappi. Nainen viittasi miehet istumaan, haki toisen huoneen kaapista kaksi lasia ja pullon. Peter otti lasin käteensä, varovasti katsoi sitä valoa vasten. Lasi oli silmittömän puhdas, nainen kaatoi laseihin ainetta joka oli kuultavan ruskeaa, pihkan haju sekaantui sisätilan maanhajuun. Peter oli tottuneempi juomaan retsinaa kuin Seppo, ja koska juomaan oli sekoitettu todella reilusti pihkaa, Seppo piti pitemmän hengähdystauon ennen toista ryyppyä kuin Peter. Nainen istahti kyykylleen lattialle oviaukkoon ja katseli heitä. Kun lasit olivat tyhjät, nainen halusi kaataa lisää, mutta Peter kieltäytyi, ei niinkään haluttomuudesta vaan siksi, että halusi säästää naisen viiniä. Seppo kieltäytyi myös, ja Peter antoi vuorostaan setelin naiselle. Tämä hyväksyi sen, kumarsi arvokkaasti, sanoi muutaman sanan, josta kumpikaan miehistä ei ymmärtänyt mitään, sitten otti seinältä almanakan ja painoi sormensa seuraavan päivän kohdalle.
- Se haluaa, että me tulemme tänne huomenna taas, Seppo sanoi. Aikomattakaan palata paikalle miehet nyökyttelivät, sanoivat ovella muutaman suomenkielisen kohteliaan sanan ja lähtivät palaamaan alas kaupungille, ja kaupungin halki hotelliin suurempia kierroksia tekemättä.
5.
Linja-auto tuli hakemaan Sepon ja puolenkymmentä muuta hotellin edustalta, bussissa istui jo tusina suomalaista, ja parista muusta hotellista haettiin lisää. Lopulta heitä oli kolmisenkymmentä matkalla kreetalaiseen iltaan. Seppo istui itsekseen melko takana ja katseli auton naisia, miltei kaikki olivat jonkun miehentapaisen kanssa. Pari naisparia näytti hiuksista päätellen mukana olevan, ja Seppo kirosi huonoa onneaan, kun huonetoveri ei ollut oikea mies, joka olisi lähtenyt hänen kanssaan etsimään naisseuraa. Puolivälissä istui kaksi naista, toisella tumma tukka, toisella vaalea. Äkkiä Seppo muisti tumman, joka oli hymyillyt hänelle lentoasemalla, kun he olivat odottaneet laukkujaan hihnalta. Nainen oli ihan mukavan näköinen, siinä neljänkymmenen ja viidenkymmenen välillä. Sen näköinen, että antaisi, jos sille osaisi esittää asian oikein.
Edellisellä matkallaan, joka oli ollut työmatka, Seppo oli eksynyt paikallisen naisen kanssa tekemisiin, se väitti, ettei ollut huora vaan rehellinen venäläinen nainen joka ei edes rahastanut, tietysti ei kieltänyt, jos mies ovipöydälle vähän jotain jätti. Seppo oli tavannut naisen Tallinnassa, hotelli Olympiassa, alhaalla baarissa vai mikä lie yökerho ollut. He olivat jutelleet puolisen tuntia, Seppo oli tarjonnut oluet, lopulta nainen oli kysynyt suomen kielellä, oudosti painottaen:
- Mitä sinä haluat?
- Sinut, Seppo oli vastannut. Sepon tiedusteluun, voisivatko he mennä hänen huoneeseensa yläkertaan tyttö sanoi, ettei heillä ollut lupa mennä vieraitten huoneisiin, ja niin he olivat lähteneet, menneet ulos sateeseen, ottaneet taksin ja ajaneet kauan, iät ja ajat, jonnekin harmaaseen, pimeään ja kuraiseen asumalähiöön. Sisällä Seppo oli mennyt ensimmäiseksi vessaan oksentamaan, sillä aikaa nainen oli laittanut voileipiä ja avannut pari olutpulloa. Kun he olivat syöneet - Seppokin ihan hyvällä ruokahalulla - he olivat käyneet kylpyhuoneessa suihkussa. Tyttö oli riisuuntunut luontevasti, hätiköimättä, vetänyt hameensa päänsä yli, irrottanut rintaliivit, pyörittänyt pikkuhousut nilkkoihin ja potkaissut ne Sepon vaatteiden päälle. Tyttö oli antanut Sepolle suuvettä ja Seppo oli huuhdellut oksennuksen maun suustaan, ennen kuin alkoi suudella naista suihkun alla. Nainen oli pessyt miehen taitavin käsin, ellei Seppo olisi ollut niin humalassa, sänkyyn ei olisi tarvinnut mennä, mutta nyt hän kesti, kestipä vuoteessakin melkoisen laukan ja uskoi tytönkin saaneen itselleen jotain huvia. Taksilla Seppo oli palannut hotellilleen, pyörinyt loppuyön valveilla ja nukkunut seuraavan päivän neuvotteluissa, jotka kaikesta huolimatta olivat sujuneet loistavasti.
Bussi pysähtyi syrjäkaupungille ravintolan eteen. Sepolla ei ollut aavistustakaan, missä päin hän maantieteellisesti oli. Ovi avautui ja turistit poistuivat järjestyksessä ulos. Seppo järjesti tönimällä itsensä mustatukkaisen naisen taakse ja työntyi ravintolassa tämän ja tämän vaaleamman ystävättären kanssa samaan pöytään. Neljän hengen pöytään ei muita tullut, joten Seppo arveli asian hoituvan mukavasti, helposti ja kunniallisesti. Alkuillan he juttelivat ystävällisen kohteliaasti, söivät, joivat jonkin verran, eivät suuria määriä kuitenkaan. - Älä enää ota sitä viiniä, sanoi vaalea tummemmalle.
- Anna toisen ottaa sen verran kuin haluaa, nyt ollaan lomalla, Suomessa kaduttaa jos täällä rupeaa niuhottamaan, Seppo sanoi, ja vaalea katsoi häntä sen näköisenä, että mitä tämä asia ylipäätään tälle kuului, No eipä niin mitään, Seppo arveli itsekseen ja sitten, että tietenkin olisi parempikin, ettei nainen tulisi niin juovuksiin, ettei tästä olisi mitään iloa. Naiset olivat Eine ja Marjatta, Seppo esitteli itsensä, vaikka jätti sukunimensä sanomatta, niin kuin naisetkin. Mitäpä niistä, sukunimistä, molemmat naiset kuuluivat olevan naimisissa, siskoksia olivat, asuivat melkoisen maalla ja kävivät töissä palvelulaitoksissa, eivät osanneet vieraita kieliä ja tuntuivat tyytyväisiltä, kun pöytään oli saatu kieli- ja herrasmies.
Jossain vaiheessa laulettiin karaokea. Marjattakin kävi laulamassa eikä huonosti laulanutkaan. Eine ei lähtenyt, ja Marjatan laulun aikana hän katseli kärsivän näköisenä ikkunasta ulos, kuin ei olisi tuntenutkaan tuota naista.
Poislähdön hetkellä Seppo kysyi, voisiko hän tulla tyttöjen huoneeseen yöksi, eikä lupa ollut monenkaan sanan takana. Eine tosin ehti huomauttaa, että jos teillä on minkäänlaisia sukupuolisia aikomuksia, niin vain turvaseksiä saa harjoittaa. Seppo ihmetteli, että Eine ylipäätään alkoi seksistä puhua, ja vielä niin positiiviseen sävyyn, että sitä voisi tietyin ehdoin tehdä. Mutta Marjatta tarttui Sepon käsivarteen ja supisi tämän korvaan, että tämä oli todella tervetullut, ja vaikka minkälaiseen seksiin, kunhan ei rupeaisi väkivaltaiseksi, mikä häntä ei kiinnostanut tippaakaan, eikä peräseksi myöskään, niinkin hän sanoi, ja Seppo lupasi pysyttäytyä normaalipanon puitteissa ja mahdollisimman hellänä ja hyväilevänä, ja niin hän pysyikin, ja aamulla vasta lähdettiin kolmisin kohti Sepon hotellia.
6.
Peter istui aikansa pimenevällä parvekkeella, joi ouzoa johon haki vettä vessan hanasta, luki kirjaa parvekkeen himmeän pyöreäkuuppaisen lampun alla, tekipä ristikkolehdestä ristikonkin, sellaisen helpommasta päästä, jossa ei ollut juuri muuta kuin kirjoittamisen vaiva. Häntä alkoi pitkästyttää, hetken hän ajatteli, että olisi pitänyt kuitenkin lähteä kreetalaiseen iltaan, vaan ei siitä olisi kuitenkaan hänelle huvia ollut sen enempää kuin tästä parvekkeella istuskelusta. Mutta alhaalla on baari, hän muisti, pieni baari, jota hotellin päivystäjä hoiti.
Peter pisti kengät jalkaansa, heitti olkalaukun hihnan päänsä yli, otti avaimen laukkuunsa ja laskeutui portaat alas. Baarissa oli kaksi ihmistä, suomalaisia, mies ja nainen. Nainen oli humalassa, mieskin jonkinlaisessa. Nainen alkoi heti hössöttää, kun Peter tuli paikalle, nousi tuolista, kävi kädestä hakemassa Peterin pöytään, alkoi selittää tälle, miten alkeellista hotellissa oli, ja koko maassa, ettei tulisi tänne enää ikinä, ja oikeastaan melko terävän näköinen mies myötäili naista lähinnä joo joo ja ei ei-tavalla, naureskeli ja hymyili, tuntui pitävän naistaan erittäin vitsikkäänä ja mainiona. Peter kävi hakemassa itselleen oluen ja palasi pöytään, mies kaivoi kortit taskustaan ja he alkoivat pelata. Peter oli huono pelaamaan, ja siinä vaiheessa, kun nainen ehdotti pokeria rahapanoksilla, Peter nousi ja sanoi lähtevänsä kävelemään.
Ulkona oli melkoisen pimeää, Peter lähti kulkemaan keskustaa kohti hyvin valaistua katua pitkin, jalkakäytävissä ei kyllä ollut kehumista. Ravintoloita oli tiuhaan. Peter meni erääseen, tilasi ouzon ja sai, joi sen, eikä enää jaksanut ajatella mitään syvällisempiä, yhtäkkiä hänen lävitseen kulki nopea hyvänolon tunne, oikein sellainen värisyttävä, hän oli osannut sitä jo odottaakin. Kun se meni ohitse, hän tiesi, ettei juomisessa olisi enää mitään hauskuutta, siinä siirryttiin ryyppäämisen puolelle.
Aamulla Peter heräsi jo seitsemältä, ensimmäiseksi hän kävi pesemässä hampaat, sitten teki ouzolasin ja meni parvekkeelle juomaan sitä. Hän ei ollut selvinnyt yöllä kokonaan, joten krapulasta ei ollut vielä tietoa. Yhtäkkiä hän tajusi, ettei Seppo ollut ollut yöllä huoneessa nukkumassa. Hänen piti oikein vielä kurkistaa huoneen puolelle ja varmistautua asiasta. Vuode oli tyhjä ja koskematon. Peter ajatteli, että Seppo oli ryöstetty ja tapettu, makasi jossain sivukadulla kurkku aukiviillettynä, ilman rahaa ja ehkä vaatteitakin. Tai ehkä mies oli humalassa jäänyt auton alle tai hukkunut. Tällaisia Peter ajatteli hetken, sitten palautti oman mielenrauhansa ajattelemalla "haitanneeko tuo mitään", mietti kuitenkin vielä sitä harmia, mikä hänelle erilaisten kuulustelujen takia koituisi, erittäinkin ajatteli sitä hetkeä, kun hänen pitäisi kertoa Sepon vaimolle, ettei tiennyt mitään tapahtuneesta, ja vaimo katselisi häntä siihen malliin, että olisit pitänyt sitä vähän silmällä.
Kahdeksan aikaan Peter meni aamiaishuoneeseen, söi vaaleaa leipää, päällä voita ja hilloa, sekä keitetyn kananmunan, joi lasillisen tuoremehua ja kupillisen kahvia. Syötyään hän palasi huoneeseen, parvekkeelle, teki lasin ja alkoi odottaa Seppoa, eikä kauan kestänyt, kun ovelle koputettiin. Peter meni avaamaan, Seppo tuli ensin ja hänen perässään kaksi naista.
- Minä toin meille naiset, Seppo sanoi. Peter perääntyi parvekkeelle ja Seppo ja naiset tulivat perässä. Seppo nosti parvekkeelle kaksi jakkaraa sisältä ja kävi tekemässä kolme lasillista kertakäyttömukeihin. Peter nosti omaa lasiaan, sanoi hyvän huomenen, huomasi olevansa jo sen verran humalassa, että suurempikin seura tuntui mukavalta. Seuraavaksi juolahti mieleen ottaa selville, kumman naisen kanssa Seppo pelehti, toinen olisi häntä varten, olisiko nainen innoissaan vai joko katui tuloaan hänet nähtyään, jokin lapsuudenaikainen alemmuudentunto yritti nostaa päätään humalankin alta. Seppo suuteli tummatukkaista, selvä juttu, tuo vaalea lyhyttukkainen kuivakas naikkonen oli siis mahdollisesti häntä varten. Peter oli kapealla parvekkeella kiikissä ja pyysi Seppoa tekemään itselleen lasin, mikä tuli nopeasti ja ystävällisesti, sitten Peter muutamin sanoin moitti Seppoa siitä, että tämä oli pelästyttänyt hänet yöpoissaolollaan, johon Seppo valitti, ettei tuollainen seikka ollut tullut hänen mieleensäkään, mutta tästä lähtien Peter tietäisi, missä hän olisi, jollei sattuisi yöksi huoneeseen, ja Peter sanoi tietävänsä.
7.
Naisten hotelli oli kauempana keskustasta. Vielä muutama kilometri rantaa pitkin, maantietä matka olisi ollut vielä pitempi. Naiset eivät olleet käyneet keskustassa. Seppo ehdotti, että he lähtisivät heti, kävelisivät vanhaan kaupunkiin, kävisivät majakalla ja söisivät kevyen lounaan jossain viihtyisässä pienessä ravintolassa. Kaikesta päätellen Seppo ja naiset olivat jo aikaisemmin asian sopineet, joten he kääntyivät Peterin puoleen. Peter nosti lasiaan, oli miettivinään, vaikka oli jo päättänyt lähteä mukaan vaikka minne. Vaikka ei tuo nainen hääviltä näyttänytkään, niin ei kyllä hän itsekään.
- Yhdet vielä, lähdetään sitten, Peter sanoi. Vaalea aloitti, ettei ota enää, mutta Seppo keräsi jo lasit ja kävi täyttämässä ne, eikä vaalea valitellut lasin saatuaan vaan maistoi siitä heti.
Peter kysyi, keitä naiset olivat, voi hyvänen aika, ei ole esitelty, nämä innostuivat ja nousivat seisomaan.
- Istukaa vaan, Peter sanoi ja kertoi nimensä. Vaalea nainen oli Eine, tumma Marjatta. Peter yritti painaa nimet mieleensä, hänellä oli hillittömän huono nimimuisti, ja kasvomuisti vielä huonompi. Onneksi naiset ulkomuodoltaan muistuttivat nimiään, tosin Eine oli hieman liian laiha Eineksi, mutta ei hän näitä ainakaan keskenään sotkisi.
Keskustelu kävi kevyellä pohjalla. Seppo ja naiset muistelivat edellistä iltaa, joka oli ollut lähinnä tylsä, mutta ihmeen paljon heillä kuitenkin oli siitä kertomista. Kun sanat alkoivat vähetä, he pistivät lasinsa epäjärjestykseen parvekkeen pyöreälle pöydälle ja lähtivät kävelemään.
Majakalla käytiin, palatessa käännyttiin vanhaan kaupunkiin, istahdettiin sopivan näköisen ravitsemusliikkeen pöytään, katsottiin ruokalistaa, tilattiin ouzot ja ruoaksi otettiin mössöä, jossa oli mustekalarenkaita ja makaronia. Juomaksi he ottivat oluet korkeissa tuopeissa ja jälkiruoaksi irish coffeet. Kun ruskeat vaahtoharjaiset lasit tuotiin pöytään, Peter kumartui Einen puoleen ja pyysi: - Anna pusu. Eine veti henkeä, imaisi vielä kerran pillillä, kumartui Peterin puoleen ja suuteli kuivasti tämän huulia. - Sinä se osaat lirkutella naisille, Seppo sanoi Peterille, ja Marjattaa nauratti, tilanne vaiko sanat, vai nouseva humalatila, ehkä kaikki nämä yhdessä.
Maksettuaan laskun he lähtivät kävelemään, menivät pienelle kujalle joka oli täynnä nahkakauppoja, ostamaan Sepolle vyötä. Peteriä ei ostelu isommin innostanut, ei ollut koskaan innostanut, mutta kiltisti hän käveli muiden mukana katselemassa vöitä, joita roikkui sadoittain erilaisissa telineissä. Eine yritti väkisin saada Sepon ostamaan yksinkertaisen näköistä nahkasuikaletta, tuntui jopa hiukan loukkaantuvan, kun se ei Sepolle kelvannut. Marjatta repi vöitä esille, näytti niitä Sepolle, kietoi tämän ympärille. Peter käveli muutaman askelen edellä, katseli kaiken maailman kukkaroita, nahkatakkeja, lipokkaita, eikä aikonutkaan ostaa mitään. Kun muita ei alkanut kuulua, hän palasi jälkiään ja löysi Sepon maksamasta, kädessään hänellä oli paperiin kääritty paketti. - Hyvä vyö, Seppo sanoi.
Kun tultiin toiselle pienelle kadulle, sille, jota Seppo ja Peter eilen kulkivat, Seppo muisti:
- Meitä odotetaan tuolla ylhäällä, käydään katsomassa. Peter oli sen verran humalassa, että oli heti valmiina. He nousivat mäen neljistään, Seppo edellä, Marjatta hänen perässään, Eine ja Peter jo käsi kädessä viimeisinä. Kuja tuntui yhtä pitkältä kuin viimeksi, yleensä kujat lyhenevät, kun ne tulevat tutuiksi. Vanhan naisen portti oli auki, nainen istui majansa edessä tuolilla ja hänen vierellään maassa leikki kissan kanssa noin viidentoista ikäinen tyttö. Nainen alkoi puhua nopeasti nähdessään lähestyvän väen, tyttö nousi ja tuli portille.
- Mummo sanoo, että odotti teitä, tyttö sanoi englanniksi. Mummo viittoi kädellään sisätiloihin, Seppo meni jo ja veti Marjatan mukanaan. Peter yritti vetää Einen kanssaan ohi mökin, ylös kukkulalle merta katsomaan, mutta Eine ei antanut, otti tiukemman otteen Peteristä ja kiskoi tämänkin portista pihalle ja pihalta sisään.
8.
Vanha nainen kaatoi heille retsinaa etiketittömästä pullosta yhtä moitteettoman puhtaisiin astioihin kuin edelliselläkin kerralla. Sisätila tuntui ahtaalta, heitä oli kuusi ihmistä. Peter kysyi, voisivatko he mennä ulkopuolelle istumaan, mutta tyttö ei kääntänyt.
- Mummolla on asiaa, tyttö sanoi. Mummo kaatoi tytön lasiin muunlaista juomaa ja otti sitä myös itselleen. Juotuaan mummo puhui pitkään tytölle, tyttö kuunteli tarkasti, nyökkäisi ja sanoi:
- Minä varoitan ensin vähän. Mummo on niin vanha, että hän puhuu joskus omituisia. Kuvittelee. Älkää uskoko, jollette halua, monikaan ei uskoisi. Käännän, kun hän kertoo:
- Täällä ylhäällä oli aikanaan teloituspaikka. Tuossa takaseinän takana. Miehet sidottiin kiinni pylvääseen ja hakattiin kuoliaaksi. Kuollessaan he saivat katsella merelle ja majakalle, myrskysäällä rantatyrskyjä, tyynellä pilvien kuvajaisia maininkien päällä. Raaimmat miehet ruoskivat hitaasti hengen ihmisparoilta, joiden rikos oli hyvyys ja tottelemattomuus. Minä olin mukana, en lyömässä tietenkään, muuta olin tekemässä, ruokaa laittamassa, siivoamassa, joskus autoin ruumiin irrottamisessa ja pois kuljettamisessa. Päivät tein töitä vallanpitäjille, iltaisin luuhasin kaupungissa huvittelemassa muiden ikäisteni kanssa. Erääseen nuoreen mieheen ihastuin, rakastuin, hänen lähellään pyörin enemmän kuin muiden, hänen kanssaan koin ensimmäiset naiseuteni hetket, hän lupasi minut naida ja viedä mukanaan pois, paljon hän minulle lupasi, ja kaiken uskoin.
Tietenkin toivat hänet kerran, eräänä tuulisena päivänä, ja sitoivat pylvääseen. Minä juoksin hänen luokseen, itkin ja huusin, mutta sotilaat kävivät minuun kiinni, nauroivat, potkaisivat sivuun ja aloittivat sairaan huvinsa. En voinut sitä katsoa, pakenin sisälle, tuohon huoneeseen, peitin korvani vällyihin ja huusin, huusin tuntikaudet, enkä lähtenyt ruumista irrottamaan, vaikka kävivät ovella käskemässä. Vasta sitten, kun kaikki olivat jo poistuneet, palasin paalulle ja katsoin verta, kuivuvaa, punaista verta, laskeuduin polvilleni ja upotin sormeni vereen, kohotin käteni, nostin ne taivaita kohti ja huusin apuun kaiken sen, mikä meressä asuu, meressä ja tuulessa, ja metsissä ja vuorilla. Veri kuivui käsiini ja niihin syntyi teksti, jonka luin, sillä jo silloin minä tunsin kirjainten mahdin ja kyvyn. Kerran hän palaa, minun käsissäni luki. Siitä lähtien olen odottanut. Kerran hän palaa.
Vanha tumma nainen katsoi Peteriin, katsoi kauan ja laski silmänsä viimein, sanoi tytölle muutaman sanan.
- Mummo sanoo, että tuntisi sinut tuhansien joukosta.
Eine nauroi kuivaa naurua, Marjatta näytti pelästyneeltä, Seppo kohotti lasiaan ja joi sen tyhjäksi, sanoi Peterille: - Löysit itsellesi uuden vaimon.
Peter tunsi olonsa omituiseksi, hän nousi ylös, meni ulos, kiersi hökkelin ja jäi seisomaan korkeimmalle kohdalle hiekka allaan. Hän katsoi merelle, ajatteli taakseen pylvään, ajatteli ympärilleen miehet ruoskat käsissään, miehet, jotka pilkkasivat häntä, hakkasivat hänet hitaasti hengiltä.
Sellaista on tapahtunut, hän ajatteli, kääntyi ja meni takaisin sisälle, jossa vanha nainen parhaillaan kaatoi lisää juotavaa laseihin.
- Onko hän todella mummosi? Peter kysyi tytöltä.
- Kai hän on jokin iso-isomummo. Hän on aina asunut täällä.
- Sairas? Höperö?
- Vähiten sairas koko saaren väestä, tyttö sanoi. Äitinsä ja isänsä tyttö sanoi kuolleen, kauan sitten.
Kauan kauan sitten. Peter mietti, kuinka pitkä aika kauan oli tytön käsitysmaailmassa.
Peter joi lasinsa tyhjäksi, kääntyi ja lähti, sanoi ovella hyvästit, muut seurasivat perässä, vanha nainen jäi istumaan penkilleen, sanoi jotain ja heilautti kättään.
- Mummo sanoi näkemiin, tyttö käänsi sanotun ja nosti kättään hänkin.
9.
Kolme päivää myöhemmin he lähtivät heti aamusta neljistään taksilla tutustumaan saaren pohjoisrannalla sijaitsevaan Knossoksen rauniokaupunkiin. Kuljettaja osasi sen verran englantia kuin tarvittiin, loppujen lopuksi melko hyvin, ottaen huomioon, että hän oli sanojensa mukaan itse kotona opiskellut. Mennessä Peter istui takana naisten keskellä, Seppo teki edessä kertakäyttömukiin ryyppyjä ja kierrätti mukia.
Kahden tunnin kuluttua oltiin perillä Knossoksessa. Kuski pysäytti auton, nousi ovesta, keskusteli toisten taksikuskien kanssa ja palasi autolle.
- Suljettu, hän sanoi. - Siellä on lakko.
Niinpä he lähtivät syömään, kuski jäi auton luo tupakalle. He söivät keveästi, kreikkalaisen salaatin ja olutta. Paluumatkalla he kävivät katsomassa suurta, tummaa kirkkoa. Peter istui kauan penkillä, Eine vierellään.
- Olen maailman uskovaisin ateisti, Peter sanoi Einelle. Totta puhuen häntä itketti, humalalla oli osuutta asiaan, mutta jossain syvällä lienevät itäneet myös ikävä ja pelko. Hänen kurkkuaan kuristi, kun Eine lopulta kiskoi hänet ulos.
Loppumatkalla käytiin kaksi kertaa pensaikossa ja palattiin hotellille. Peter ja Seppo jäivät ensin pois, kättelivät kuljettajan, joka vei naiset näiden hotellille, naiset sanoivat tulevansa illalla taas, sitten lähdettäisiin syömään.
Miehet kävivät kaupassa, ostivat lisää ouzoa ja muutaman tölkin olutta, menivät huoneeseen. Seppo teki ryypyt.
- Pitää pysyä humalassa, että jaksaa olla iloinen, hän sanoi, ja kun Peter arveli, että voisi selvitäkin joskus, Seppo arveli, että sitä temppua katuisi myöhemmin.
Eivät he liian humalassa olleet, kun naiset saapuivat. He menivät syömään, söivät, joivatkin, kävelivät aterian päälle kaupungin vanhoilla ahtailla kaduilla, istahtivat aukeantapaisen reunalle ravintolaan juomaan jälkiruoat, kävelivät siitä taksiasemalle ja ajoivat naisten hotelliin.
Seppo teki itselleen ja Marjatalle vuoteen lattialle, Peter ja Eine asettuivat sänkyyn, ensimmäistä kertaa vierekkäin. Eine pyysi Peteriä heittämään paidan pois, Peter heitti housutkin, Eine samoin. He hyväilivät toisiaan, pitkin vedoin yli koko vartalon, Peter yritti innostua, mutta ei saanut kunnolla seisomaan. Ei se häntä haitannut, ei hän aikonutkaan suorittaa yhdyntää. Hän haki sormiinsa Einen klitoriksen ja pyöritti siinä sormiaan, Eine piti ääntä, pientä, rytmikästä, joka saattoi lattialle kuulostaa siltä, kuin he olisivat rakastelleet. Kun Eine oli rauhoittunut, hän nukahti. Peter pyöri valveilla, kävi välillä vessassa, kuunteli lattialla makaavien olemista, kuiskuttelua ja nopean yhdynnän. Monen tunnin kuluttua Eine nousi ja kävi vessassa. Kun Eine palasi sänkyyn, Peter veti hänet viereensä, ja he jatkoivat toistensa hyväilyä. eikä Peter vieläkään saanut itseään kunnolla jäykistymään. Kun Eine tuli hänen päälleen, hän tyrkki puoliveteisellä kalullaan jonnekin Einen sukuelimen seutuville, odotti saavansa sängynsotkevan orgasmin mutta ei saanut, ja piankin Eine laskeutui taas vierelle ja oli hetkessä unessa.
Aamulla Seppo herätti Peterin, naiset nukkuivat molemmat. He pukeutuivat ja lähtivät aamulenkille, kuten Seppo sanoi, Seppo jätti pöydälle lapun, jossa pyysi naisia tulemaan kylään, kun ehtivät. Miehet menivät rantaan, kävelivät muutaman kilometrin omalle hotellilleen. Vaikka Peteriä nukutti, hän ei mennyt vuoteeseen vaan parvekkeelle. Ennen hotellin aamupalaa he tekivät ouzolasit, aamupalan jälkeen palasivat parvekkeelle, keskustelivat, ottivat lasin silloin, toisen taas kohta, ja Peter kertoi Sepolle elämänsä, kotiolonsa, Seppo samoin Peterille, ehkä kumpikin valehteli, todennäköisesti jopa, mutta sillä ei liene mitään väliä, hehän olivat lomalla Välimerellä, joten he tekivät itselleen uudet lasit ja antoivat tämänkin päivän valua eteenpäin.
10.
Viimeisenä iltana he söivät vasta iltakahdeksalta. Eine sanoi heti pöytään istuutuessaan, että sinä iltana piti mennä heti ruoan jälkeen aikaisin nukkumaan, että aamulla jaksaa herätä. Peter ei kuunnellut mitenkään mielellään, ei sen takia että olisi välttämättä naisen kanssa sänkyyn halunnut, vaan siksi, että sanoista paistoi läpi jokin omituinen niuhotus, kuivuus, kalhous, sellainen, josta Peter olisi mieluummin pysynyt kilometrin päässä. Ruokailun jälkeen Seppo ehdotti irish coffeeta jossain muualla, Eine kielsi heti, sanoi että hän ainakin lähtee nukkumaan. Marjatta sanoi, että kait hänen pitää lähteä samalla taksilla. Seppo sanoi tulevansa mukaan Peterin kanssa, he lähtisivät aamulla aikaisin naisten hotellilta taksilla, koska laukut oli jo pakattu ja huone järjestyksessä. Eine huomautti vielä, että sitten nukutaan, heti ja rauhassa, johon Peter sanoi, ettei hän muuhun suostuisikaan. Liiankin tylysti hän jopa kysyi, luuliko Eine, että hän yhdessä vietetyn yön jälkeen rukoilisi tämän sänkyyn pääsyä. Marjatta arveli, että sänkyyn kyllä pääsee, kunhan antaa toisen nukkua.
Hotellilla naiset alkoivat heti asetella itseään yöpuulle, tosin Peter oletti, että Marjatta ja Seppo kaikesta huolimatta rakastelisivat yli yön, tietenkin. Tartu hetkeen, nyt se oli. Peter nousi seisomaan ja sanoi, että hän kävelee kuitenkin omalle hotellille. Saa raitista ilmaa. Eine saa nukkua rauhassa. Ja aikoi Peter käydä uimassakin matkan varrella. Eine säkättämään, että siellä tuulee ja on lainetta, muttei kovin tosissaan, hän oli selvästi helpottunut Peterin lähdöstä, liekö omatunto sanellut pahennusta, liekö luonto vain ollut sen tapainen.
Peter lähti, käveli suoraan rantaan ja alkoi harppoa pehmeää hiekkaa pitkin. Hän käveli muistinvaraisesti kilometrin verran, oli parikin kertaa vähällä taittaa nilkkansa, onneksi kuu paistoi taivaalla noin puolena, sen valossa hän säästyi tapaturmilta. Päästyään paikkaan, missä lähelle vettä työntyi pensaitten peittämä kallio, hän nousi kallion päälle ja kaivoi esille päivällä tuomansa muovikassin. Seppo oli halunnut käydä rannalla makailemassa, ja sinä aikana Peter oli tuonut tavaransa odottelemaan. Peter riisuutui alastomaksi, puki toiset vaatteet päälleen. Rahapussista hän otti setelit taskuunsa ja viskasi pussin kauas mereen. Pois heittämänsä vaatteet hän asetteli kiville niin, ettei tuuli tai vesi niitä veisi, mietti, pitäisikö hänen tehdä jäljet veteen, mutta ajatteli, että laineet ja nousuvesi ne peittäisivät. Hän poistui paikalta kovaa kalliota myöten, kipusi kadulle ja hotellilleen, jonka kuitenkin kiersi jonkin matkan päästä. Hän valikoi pimeimmät kadut, kulki keskustaan, kääntyi vanhaan kaupunkiin, nousi mäelle ja piankin oli vanhan naisen hökkelin edessä. Portti oli raollaan, pienestä ikkunasta näkyi valo. Peter astui pihaan, käveli kolme metriä ovelle ja nosti käden koputukseen, mutta ovi aukeni ennen kuin rysty kosketti puuta. Kynttilä paloi pöydällä, ja ovella seisoi tyttö yöpaidassaan. - Mummo on jo nukkumassa, hän sanoi. - Sinulle on peti valmiina. Peter meni sisälle, ajatteli vain kerran, lyhyesti, mistä vanha nainen oli tiennyt hänen tulonsa. Hän riisui päällysvaatteensa ja ryömi puhtaiden, mereltä tuoksuvien lakanoiden väliin. Tyttö käveli pöydän luokse ja puhalsi pimeyden sisään.
11.
Seppo katseli ympärilleen hotellihuoneessa, avain oli ollut alhaalla, joten Peter oli lähtenyt, ehkä aamiaiselle. Peterin tavarat olivat eteisessä, siinä, missä eilenkin, eikä vuoteessa oltu maattu, sillä ei Peter taatusti olisi itse vuodetta sijannut. Seppo kävi kurkistamassa parvekkeelle, pari tyhjää lasia odotti pöydällä, ei muuta.
Seppo käveli raput alas, kävi aamiaishuoneessa, missä muutama ihminen istui aamupalalla. Seppo otti tuoremehua ja munan, palan leipää ja kahvikupin. Hän alkoi huolestua, syötyään hän meni kysymään portieerilta, tämä sanoi, ettei ollut nähnyt Peteriä koko yönä. Seppo meni ulos, käveli korttelin ympäri, palasi hotellille, haki omat ja Peterin tavarat ja alkoi odottaa matkaopasta.
Lähtö myöhästyi, opas soitti poliisille, kysyi, oliko ketään otettu huostaan yöllä, poliisi sanoi huostaan otettuja kyllä olevan, mutta ei sen nimistä. Mutta rannalta oli löydetty vaatteet, joku turisti oli ilmoittanut, joku aamu-uinnilla käynyt. Puolen tunnin kuluttua poliisiauto kääntyi pihaan, sieltä tuotiin vaatteet Sepolle. Seppo tunnisti ne samoiksi, jotka Peterillä oli edellisenä iltana ollut päällään. Poliisi otti Sepon kertomuksen ylös, naisista Seppo ei puhunut mitään. Seppo kertoi, että Peter oli lähtenyt illalla itsekseen kävelemään, vaikka hän oli estellyt. Seppo näki, ettei häntä uskottu, mieleen nousi pelko, että hän saisi vielä murha- tai heitteillejättösyytteen, ja ajatteli, että naiset pitää ehkä jossain välissä vetää mukaan juttuun, vaikka siinä menisi monta avio-onnea rikki.
Matkaopas kävi soittamassa esimiehelleen. Siellä käskettiin häntä viemään väki lentokentälle ja koneeseen, ja palaamaan paikalle selvittämään asiaa. Bussi lastattiin, ja Peterin tavarat otettiin mukaan.
Lentoasemalla odottivat Marjatta ja Eine. Seppo kertoi heille muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut. Marjatta itki vähän, Eine oli paremminkin paheksuvan näköinen. Puolentoista tunnin kuluttua ihmiset otettiin lentokoneeseen, koko kotimatkan Seppo ajatteli, olisiko Peterin vaimo lentoasemalla vastassa miestään, olivatko virkailijat ehkä jo soittaneet tälle. Seppo joi itsensä humalaan, vaikka oli ajatellut olla selvin päin koko lennon ajan, hänen vaimonsa ei ollut humalaa ymmärtävä ihminen ja oli tulossa autolla miestään noutamaan. Eine ei ottanut muuta kuin vettä. Marjatta kuuli Einen höpisevän itsekseen: - Minähän sanoin ja ajattelin, olikohan sillä jokin tauti, jos olikin, en minä sitä saanut. Ja Kreetalla matkaopas istui kivellä ja itki. Jotenkin hän tunsi olevansa vastuussa vaikka tajusi täysin, ettei hänellä ollut minkäänlaista tekemistä asian kanssa.
Mutta ainoa tyytyväinen oli Peter itse, joka istui auringonpaisteessa pienen pihapöydän ääressä, joi retsinaa ja söi kanaa yhdessä vanhan naisen ja nuoren neidon kanssa.
